Rahapelaaminen esitetään suomalaisessa lehdistössä melko polarisoituneella tavalla. Kahtiajakautuneeseen tilanteeseen vaikuttaa esimerkiksi arpajaislaki. Tässä artikkelissa tarkastellaan rahapelaamisen mediarepresentaatioita viime vuosina sekä polarisaatioon vaikuttavia tekijöitä.
Rahapelien mustamaalaamisesta voittohysteriaan
Sanoma- ja aikakauslehdissä rahapelaaminen tuodaan usein esille rahapelihaittojen kautta.
Erityisen tuomittavina pidetään ulkomaisia nettikasinoita, koska ne eivät ole suomalaisen vaan esimerkiksi maltalaisen sääntelyn piirissä.
Koska myös niiden verotulot valuvat ulkomaille, ulkomaisiin nettikasinoihin suhtautuminen on suomalaisessa lehdistössä joko negatiivista tai varauksellisen neutraalia.
Myös monopoliyhtiö Veikkaus on viime vuosina esitetty lehdistössä melko negatiivisessa valossa. Esimerkiksi Veikkauksen rahapelikoneiden sijoittelua on kritisoitu runsaasti.
Rahapelivoittoihin suhtautuminen on erilaista.
Lehdissä kirjoitetaan esimerkiksi Lotossa jaossa olevista jättipoteista sävyyn, minkä voisi katsoa kannustavan rahapelaamiseen.
Jättipotin voittamisesta uutisoidaan useimmissa lehdissä, ja voittajaa yritetään saada haastatteluun.
Valtavirtamediassa annetaan palstatilaa myös aikaisempien voittajien henkilökuville ja elämäntarinoille.
Vaikuttaako pelin haitallisuus lehtikirjoittelun sävyyn?
Rahapelien haitallisuutta on tavattu arvioida luokittelemalla rahapelit punaisiin ja vihreisiin peleihin.
Erityisiä pelihaittariskejä sisältävät pelit ovat punaisia pelejä. Vähemmän riskejä sisältävät pelit ovat vihreitä pelejä.
Veikkauksella on lupa markkinoida vain vihreitä pelejä.
Jako punaisiin ja vihreisiin peleihin ei ole aina selvä.
Esimerkiksi vedonlyönti on punainen peli. Myös pokeria pidetään usein punaisena pelinä.
Vihreiden pelien kategoriaan kuuluu ainakin Lotto.
Jossain määrin pelin värikoodi tuntuu vaikuttavan lehtikirjoittelun sävyyn, sillä Lotto ja lottovoittajat ovat takavuosina saaneet paljon positiivissävyistä palstatilaa.
Lehdissä on kuitenkin julkaistu myönteisiä artikkeleista myös vedonlyönnistä ja pokerista sekä näiden pelityyppien harrastajista, vaikka molemmat pelityypit ovat punaisia.
Ilta-Sanomien ja Iltalehden kaltaisissa lehdissä annetaan toisinaan palstatilaa myös muiden kuin Veikkaus Oy:n nettikasinoilla saaduille jättipottivoitoille.
Jackpot-pelit ovat punaisiksi koodattuja automaattipelejä, sillä ne ovat esimerkiksi paljon nopeatempoisia kuin vaarattomampana pidetty Lotto.
Lehtien on huomioitava rahapelilainsäädäntö
Lehdet eivät saisi millään tavalla kannustaa pelaamaan rahapeliä, mitä ei saa markkinoida.
Pelin haitallisuus ei ole ainoa asia, mitä lehtien toimituksessa on arvioitava.
Niiden on pyrittävä välttämään kaikenlaista piilomainontaa sekä otettava huomioon rahapelilainsäädäntö.
Ulkomaisten rahapeliyhtiöiden markkinointi Suomessa on arpajaislain vastaista.
Kiristyneen lainsäädännön takia lehtien on harkittava huolellisesti, miten ne tuovat ulkomaiset rahapeliyhtiöt esille.
Sinänsä suomalaisella lehdistöllä ei (pääsääntöisesti) ole tarvetta vastustaa rahapelaamista.
Kuten tässä Media & Viestintä -lehdessä julkaistussa artikkelissa todetaan, kaupallistunut rahapelaaminen istuu hyvin suomalaiseen kulutusyhteiskuntaan.
Kaupallisessa rahapelaamisessa yhdistyvät vapaus, itsensä toteuttaminen sekä materialistiset arvot ja tavoitteet.
Pokeri- ja lottovoittajista kirjoittaminen sopii kulutusyhteiskunnan lehtiin ja kirjoittaminen on mielekästä, koska tällaisia juttuja luetaan innokkaasti.
Lisäksi on huomattava viime aikoina tarjolla olleiden rahapelaamiseen liittyvien lehtien runsas valikoima. Näitä lehtiä ovat esimerkiksi 7 oikein, Pokeri, Veikkaaja ja Voitto.
Rahapelaaminen sopii myös televisioon: pokeriohjelmia on näytetty ainakin Sub- ja MTV3-kanavilla. Televisiosta voi seurata myös lottoarvontaa sekä esimerkiksi raveja.
Rahapelaamisen mediarepresentaatiot Helsingin Sanomissa
Tuulia Lerkkanen tarkasteli pro gradussaan rahapelaamisen representaatioita Helsingin Sanomissa vuosina 1990-2016.
Rahapelaamisen mediakeskustelussa oli Lerkkasen mukaan viisi pääteemaa:
- Rahapelialan sääntely
- Rahapelituottojen jakaminen ja hyväntekeväisyys
- Pelitoiminnan kehittäminen
- Ongelmapelaaminen ja riippuvuus
- Rahapelit viihteenä
Sääntelyn teema oli kyseisinä vuosina suurin ja eniten käsitelty teema.
Eniten esillä oleva rahapeliyhtiö oli Veikkaus Oy.
Vaikka Veikkaus tuotiin esiin taloudellisesti merkittävänä, vakiintuneena ja hyvää tuottavana instituutiona, myös kriittiset äänet pääsivät esiin.
Kriitikot näkivät Veikkauksen monopolin ristiriitaisena ja kaksinaismoralistisena järjestelmänä.
Kriittisimmät mielipiteet välittyivät erityisesti mielipide- ja pääkirjoituspalstoilta.
Myös esimerkiksi asiantuntijahaastatteluissa tuotiin esille Veikkauksen myönteistä julkisuuskuvaa heikentäviä argumentteja.
Veikkauksen myönteisen julkisuuskuvan vahvistamiseen osallistuivat esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittajat sekä lehdessä julkaistut uutistekstit.
Lerkkanen tuli siihen lopputulokseen, että rahapelaaminen konstruoitui Helsingin Sanomien mediateksteissä monipuolisena yhteiskunnallisena kysymyksenä.
On kuitenkin otettava huomioon, että Veikkauksen osuus kaikesta rahapelaamisesta on enää vain noin puolet, joten Veikkaukseen keskittyminen ei tarjonne riittävää kokonaiskuvaa.
Yhteenveto
Rahapelaaminen istuu hyvin suomalaiseen kulutusyhteiskuntaan.
Suomalaislehdistössä kirjoitetaan myönteiseen sävyyn esimerkiksi lottovoitoista ja lottovoittajista (vaikka pohjimmiltaan Lotto korostaakin kapitalismin sattumanvaraisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta).
Samaan aikaan sanoma- ja aikakauslehdistössä kirjoitetaan rahapelaamisesta hyvinkin kriittiseen sävyyn.
Kirjoituksen sävyyn tuntuu vaikuttavan ainakin rahapelin toimeenpanija, mikä on jokseenkin luonnollista monopolijärjestelmästä johtuen.
Lehtiartikkelin sävyyn tuntuu vaikuttavan myös rahapelin arvioitu haitallisuus.