Riikka Purra äiti oli Ylen TV2:n viihdetoimituksen sihteerinä työskennellyt Maisa Purra, joka kuoli yllättäen sydänkohtaukseen helmikuussa 1990, kun Riikka oli vain 12-vuotias, ja hänen isänsä puolestaan jäi leskeksi ja muutti tyttärensä kanssa Tampereen Armonkalliolta Härmälään vuotta myöhemmin – mutta Riikka Purra isä nimeään tai ammatillista taustaansa ei ole julkisesti kerrottu, eikä hän ole esiintynyt mediassa.
Maisa Purraa kuvailtiin työtovereiden ja ystävien keskuudessa lämpimäksi ja keskeiseksi hahmoksi toimituksessa. Toimittaja Markus Kajo, joka tutustui perheeseen 1980-luvun alussa, muisteli Maisaa seuraavasti:
”Riikasta voi sanoa, että hän oli aurinko äitinsä Maisan elämässä. Maisan kasvoille piirtyi aina valo, kun hän puhui tyttärestään,”
Kajo kertoi myös yksityiskohtia ajasta, jolloin hänen perheensä ja Purrat asuivat lähekkäin Tampereella:
”Riikan kanssa esimerkiksi kerrottiin kummitusjuttuja ja piirreltiin. Lisäksi pelasimme meillä sen ajan vaatimattomia tietokonepelejä. Kun katsoimme yhdessä videoita ja söimme pizzaa, Riikka tykkäsi usein istua Sirkun vieressä ja letittää hänen tukkaansa.”
Äidin kuolema jätti syvän jäljen Riikka Purraan. Hän on itse kuvannut kokemusta näin Uutisohjelma:
”Äidin kuolema vaikutti erityisesti elämään siitä eteenpäin… ne ovat irroittamattomasti osa omaa persoonaa.”
Tragedia ei ollut vain yksittäinen tapahtuma, vaan Purra on todennut sen määritelleen hänen persoonansa ja elämänasenteensa. Maisan kuoleman jälkeen Purran isä muutti Riikan kanssa uuteen kotiin Tampereen Härmälään. Vaikka hänen isästään ei ole tarkkoja tietoja, hän näytteli ratkaisevaa roolia turvan ja vakauden tuojana lapsensa elämässä suuren menetyksen jälkeen.
Purran lapsuudesta kerrotaan lisäksi, että hän oli kiltti, varhaiskypsä ja sosiaalisesti helppo lähestyä. Lapsuuden perhetuttujen mukaan hän ei pyrkinyt huomion keskipisteeksi, mutta oli aina mukana kaikessa ja toimi sovittelijana ryhmissä.
Riikka Purran myöhemmät muistot osoittavat, että äidin varhainen poismeno on jäänyt elämään vahvana osana hänen identiteettiään. Vuonna 2025 hän muisteli jälleen äitiään julkisesti sosiaalisessa mediassa, osoittaen, että menetys on edelleen läsnä hänen elämässään yli kolme vuosikymmentä tapahtuman jälkeen.