Eilen parlamentin hallintokomitea esitteli useita muutoksia laajasti keskusteltuun hallituksen lakiehdotukseen, joka tähtää instrumentaalisen maahanmuuton käsittelemiseen.
Komitea laajensi parlamentin valtuuksia tiedonsaantiin, sisällytti uuden säännöksen maasta poistettujen henkilöiden oikeudellisista oikeuksista ja selvensi rajavartijoiden tehtäviä koskevaa osiota.
Kuitenkaan muutokset eivät merkittävästi vakuuttaneet oikeudellisia asiantuntijoita lakiehdotuksen laillisuudesta, raportoivat YLE ja Helsingin Sanomat.
“EU-oikeuden näkökulmasta on täysin käsittämätöntä ajatella, että Suomi voisi päättää, vaikka viiden kuudesosan enemmistöllä, että EU-laki ei yhtäkkiä päde tietyissä olosuhteissa. Mitä tapahtuisi, jos kaikki jäsenvaltiot toimisivat samoin?” totesi Helsingin yliopiston Euroopan oikeuden professori Juha Raitio Helsingin Sanomille tiistaina.
“Valiokunta on ilmeisesti ymmärtänyt väärin EU-lain ylemmyysperiaatteen merkityksen.”
Ehdotettu lainsäädäntö sallisi hallituksen ja presidentin estää ihmisiä hakemasta turvapaikkaa väliaikaisesti kansallisilla rajoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä ilman valitusoikeutta. Maahanmuuttajia voitaisiin estää paitsi tulemasta maahan, myös palauttaa takaisin rajan yli arvioimatta heidän turvapaikkahakemustaan.
Seurauksena olisi ristiriita kolmen EU-oikeuden suojaaman keskeisen oikeuden kanssa: oikeus hakea turvapaikkaa, palautuskiellon periaate ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Tiistaina Mauri Peltokangas (PS), hallintovaliokunnan puheenjohtaja, väitti, että valiokunnan mietintö on sopusoinnussa unionin lainsäädännön kanssa “siihen määrään, kuin valiokunta on päättänyt,” raportoi Helsingin Sanomat.
Valiokunnan tekemät muutokset ovat suhteellisen vähäisiä, arvioi Päivi Leino-Sandberg, transnationaalisen eurooppalaisen oikeuden professori Helsingin yliopistosta.
“Hän tiivisti Helsingin Sanomille, että yleinen käsitys on, että valiokunta ei todella yrittänyt käsitellä EU-lakiin liittyviä ongelmia, vaan keskittyi perustelemaan, miksi laki voidaan säätää EU-lain huolimatta.”
Hallintovaliokunta pyrki varmistamaan oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan lisäämällä pykälän, joka sallii maahanmuuttajien pyytää Suomen rajavartiolaitosta uudelleenarvioimaan heidän maasta poistamisensa. He eivät kuitenkaan saisi jäädä maahan uudelleenarvioinnin ajaksi eivätkä haastaa tulosta.
“EU-oikeuden näkökulmasta tämä ei käytännössä muuta tilannetta mitenkään,” Raitio kommentoi.
Milka Sormunen, julkisoikeuden jälkidoktori Helsingin yliopistosta, kertoi YLE:lle, että komitea keskittyi rajavartijoiden saamaan koulutukseen, joka on tarkoitettu auttamaan heitä päättämään, onko maahanmuuttaja oikeutettu jättämään turvapaikkahakemuksen.
“Hän totesi julkiselle yleisradioyhtiölle, että tämä ei ratkaise perusongelmaa: lyhyissä kohtaamisissa rajalla – riippumatta rajavartijan pätevyydestä – ei ole mahdollista suorittaa EU-lain vaatimaa arviointia,” hän sanoi.
Sekä Raitio että Leino-Sandberg kertoivat Helsingin Sanomille, että rajavartijoiden olisi mahdotonta toteuttaa erityislakia rikkomatta samanaikaisesti unionin lakia ja kansainvälisiä velvoitteita.
“Ja tämä päätös on tehtävä itsenäisesti lyhyen vuorovaikutuksen aikana ennen kuin maahanmuuttaja palautetaan takaisin itärajalle. Tilanne on kauhistuttava yksittäisten rajavartijoiden näkökulmasta,” totesi Leino-Sandberg.
Hallintovaliokunta väitti, että EU:n tuomioistuimet eivät ole “suoraan” käsitelleet “instrumentalisoitua maahanmuuttoa, joka on osa vihamielistä vaikuttamiskampanjaa ulkomaisen vallan toimesta.”
“Väite, että tuomioistuimet eivät ole käsitelleet vastaavia tilanteita, on yksinkertaisesti epätosi,” vastasi Leino-Sandberg. “Vaikka jokaista tapausta käsitellään erikseen, se ei tarkoita, että jäsenvaltiot voivat säätää lakeja haluamallaan tavalla omien olosuhteidensa mukaan.”
Leino-Sandberg korosti, että Valko-Venäjä on siirtänyt maahanmuuttajia 27 maan ryhmän ulkorajoille tavalla, jota EU:n instituutiot ja kampanjan kohteet ovat kuvanneet hybridi-vaikuttamiseksi ja instrumentalisoituksi maahanmuutoksi, viitaten äskettäiseen päätökseen, joka koskee Liettuaa.
Suomessa, hän huomautti, saapuvien määrä on pieni verrattuna Liettuaan ja Puolaan. Rajanylityspaikkojen sulkemisen jälkeen viime talvena noin 30 henkilöä ylitti Suomen maan rajan laittomasti, kun taas Liettua ja Puola ovat kirjanneet tuhansia laittomia ylityksiä ja kymmeniä tuhansia yrityksiä vuodesta 2021 lähtien.
Suomen eduskunnan jäsenet aikovat äänestää lakiehdotuksesta tämän perjantain. Lakiehdotuksen on ensin saatava viiden kuudesosan enemmistöllä kiireellisyyden leima ja sen jälkeen hyväksyttävä kahden kolmasosan enemmistöllä, mikä osoittaa, että hallituskoalitio tarvitsee merkittävää tukea oppositiolta.
Vihreä liitto ja Vasemmistoliitto ovat päättäneet vastustaa lakiehdotusta. Sosiaalidemokraattisen puolueen johtajat ovat toistuvasti todenneet, että muutokset mahdollistavat sen, että oppositiopuolue voi tukea lakiehdotusta. Kuitenkin jotkut sen jäsenet ovat ilmoittaneet aikovansa vastustaa lakiehdotusta. Samoin Ruotsalaisen kansanpuolueen, joka on osa hallituskoalitiota, ei odoteta tukevan lakiehdotusta yksimielisesti, koska se on päättänyt sallia lainsäätäjien käsitellä sitä omantunnon kysymyksenä.