Perjantaina Kansainvälinen Olympiakomitea (KOK) päätti, että Venäjän ja Valko-Venäjän urheilijat saavat osallistua “neutraaleina yksilöurheilijoina” Pariisin 2024 kesäolympialaisiin.
Venäjän ja Valko-Venäjän urheilijat eivät kuitenkaan saa osallistua joukkuelajeihin eivätkä näyttää mitään kansallisia symboleja, lippuja tai värejä peleissä.
Kansainvälisen Olympiakomitean (KOK) mukaan yhteensä kahdeksan venäläistä ja kolme valkovenäläistä urheilijaa sisältyvät maailmanlaajuisesti 4,600 urheilijan joukkoon, jotka ovat varmistaneet paikkansa kesäolympialaisissa. Lisäksi yli 60 ukrainalaista urheilijaa on kelpuutettu peleihin.
Päätös sallia näiden kahden maan kilpailijoiden osallistuminen tapahtumaan aiheutti nopeasti kiistaa Euroopan urheilupiireissä. Esimerkiksi Suomen Olympiakomiteaa kehotettiin vahvasti boikotoimaan pelejä kokonaan.
Lauantaina Suomen Olympiakomitean johtaja Jan Vapaavuori tunnusti olevansa pettynyt äskettäiseen päätökseen. Hän toi esiin, että Suomi ja Pohjoismaat ovat aktiivisesti pyrkineet pitämään Venäjän poissa kansainvälisistä urheilukilpailuista ja vastustaneet venäläisurheilijoiden paluuta maailmanlaajuiselle näyttämölle.
Vapaavuori ilmaisi blogikirjoituksessaan tyytyväisyytensä siihen, että heidän energiset ponnistelunsa vaikuttivat venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden osallistumisen tiukkoihin ehtoihin. Hän huomautti, että Pohjoismaiden jämäkkä kanta tässä asiassa välitettiin selvästi kaikille, ja ilmeisesti sillä oli merkittävä vaikutus.
Yksityiskohtaisessa ja voimakkaasti ilmaistussa blogikirjoituksessaan Vapaavuori kritisoi myös mediaa, keskustelukulttuuria ja suomalaisten urheilufanien epäjohdonmukaisia asenteita.
Vapaavuori väitti, “Useiden vuosien ajan suomalainen urheilukeskustelu on ylläpitänyt perusteettomia kaksinaismoralistisia standardeja venäläisurheilijoita kohtaan. Jopa [Venäjän konfliktin aikana Ukrainassa] suomalaiset NHL-pelaajat ovat osallistuneet samaan liigaan venäläisten urheilijoiden kanssa ilman, että heihin on kohdistunut merkittävää julkista tarkastelua tai moraalista arvostelua – erityisesti verrattuna huomioon, jota olympialiike on saanut, mikä ei ole johtanut mihinkään merkittäviin toimiin.”
Hän korosti myös kunniallisen kansainvälisen kilpailun eheyden säilyttämisen tärkeyttä ja tunnusti, että vaikka urheilu ja politiikka ovat kytköksissä toisiinsa, kansakuntien välinen reilu kilpailu ei tulisi kokonaan unohtaa.
Vapaavuori hahmotteli, että Suomen tulisi harkita liittymistä boikottiin tulevissa kesäkisoissa vain osana laajempaa kansainvälistä liittoutumaa.
Hän ilmaisi kirjoituksessaan, “Pohjoismaisen rintaman hylkääminen ja muiden maita ankarampien toimien vaatiminen ei ole meidän kansallisen etumme mukaista, ei urheiluliikkeen eikä muidenkaan näkökulmien osalta.”