Punainen kuu, joka tunnetaan myös verikuuna, ilmenee kuunpimennyksen aikana, kun Maa on suoraan Auringon ja Kuun välissä. Maan ilmakehä hajottaa sinisen valon ja päästää läpi punaisen valon, joka heijastuu Kuun pinnalle, saaden Kuun näyttämään punaiselta. Vuonna 2023 punainen kuu on nähtävissä 5. toukokuuta. Kuunpimennys alkaa noin klo 22:15 Suomen aikaa ja saavuttaa huippunsa klo 23:11, tarjoten upean näyn taivaankappaleiden liikkeiden ystäville. Vuonna 2024 punainen kuu on nähtävissä 25. maaliskuuta ja 18. syyskuuta. Vuonna 2025 punainen kuu on nähtävissä 13./14. maaliskuuta ja 7. syyskuuta.
Kuunpimennyksen tyypit
Tässä ovat erilaiset kuunpimennykset:
1. Täydellinen kuunpimennys
Täydellinen kuunpimennys tapahtuu, kun Maa asettuu suoraan Auringon ja Kuun väliin, luoden varjon, joka peittää Kuun kokonaan. Tässä asetelmassa kaikki suora auringonvalo estetään, kun taas Maan ilmakehä hajottaa lyhyemmät sinisen valon aallonpituudet ja päästää läpi pidemmät punaisen valon aallonpituudet. Tämä prosessi saa Kuun hehkumaan punertavana, minkä vuoksi täydellistä kuunpimennystä kutsutaan usein “verikuuksi.” Nämä tapahtumat ovat näyttäviä ja ne ovat nähtävissä mistä tahansa Maan yöpuolelta, kunhan taivas on selkeä.
2. Osittainen kuunpimennys
Kun vain osa Kuusta kulkee Maan varjon, eli umbran, läpi, syntyy erityinen tilanne. Tässä tapauksessa auringonvalo ei kokonaan peity, vaan vain tietty osa Kuusta tummenee. Tämä ilmiö antaa taivaankappaleelle erikoisen ulkonäön, sillä tummuneen ja valaistuneen alueen kontrasti on selvästi havaittavissa. Osittaiset kuunpimennykset ovat yleisempiä kuin täydelliset pimennykset ja ne tarjoavat harrastajille mahdollisuuden tarkkailla Kuun pinnan dramaattisia muutoksia.
3. Puolivarjopimennys
Tämäntyyppinen pimennys tapahtuu, kun Kuu liikkuu Maan puolivarjon, eli penumbran, läpi. Vaikutus on hienovarainen, sillä Kuu ei peity täysin eikä näytä erityisen tummalta. Sen sijaan, Kuu voi näyttää hieman himmeämmältä kuin tavallisesti. Puolivarjopimennykset ovat vähiten havaittavissa olevia, koska Kuun värin tai kirkkauden muutos on niin lievä, että sitä on joskus vaikea erottaa paljaalla silmällä. Tämä tekee niistä vähemmän dramaattisia verrattuna osittaisiin tai täydellisiin pimennyksiin, mutta ne tarjoavat silti tärkeitä tilaisuuksia tieteelliselle tutkimukselle ja havainnoinnille.