Suomessa keskustelut sotilasarvosta ja kansalaispalveluksesta ovat usein nivoutuneet yhteen käsitysten kanssa johtajuudesta. Pekka Haavistolle, yhdelle Suomen tunnetuimmista poliittisista hahmoista, kysymykset hänen sotilasarvostaan – tai sen puuttumisesta – ovat nousseet esiin ajoittain, erityisesti hänen uransa keskeisinä hetkinä.
Toisin kuin useimmilla suomalaismiehillä, Haavistolla ei ole sotilasarvoa. Tämä johtuu siitä, että hän valitsi suorittaa kansalaisvelvollisuutensa siviilipalveluksessa. Suomessa asevelvollisuusikäisten miesten on suoritettava joko varusmiespalvelus tai siviilipalvelus, joka on vaihtoehto aseistakieltäytyjille tai niille, jotka suosivat ei-sotilaallisia tehtäviä.
Haaviston siviilipalvelus: Henkilökohtainen päätös
Haavisto on ollut avoin päätöksestään ja kuvannut sen heijastavan arvojaan tuolloin. Vaikka hän ei ole puhunut aiheesta laajasti, tiedetään, että hän suoritti velvollisuutensa siviilitehtävissä Suomen lain mukaisesti.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa hänen sotilasarvonsa puuttuminen nousi keskusteluun. Haavisto kuitenkin pidättäytyi tekemästä siitä kampanjansa keskeistä teemaa. Sen sijaan hän korosti pätevyyttään diplomatiassa, ympäristöasioiden ajamisessa ja johtajuudessa sanoen:
”Valinta siviilipalvelukseen oli henkilökohtainen ja arvojeni mukainen. Se ei vähennä kykyäni johtaa tai palvella kansakuntaa.”
Julkiset reaktiot ja vaikutus vaaleihin
Haaviston siviilipalvelusvalinta on toisinaan herättänyt keskustelua Suomessa, jossa vahva perinne sotilaallisesta valmiudesta on arvostettua. Jotkut kommentaattorit arvelivat, että se olisi voinut vaikuttaa äänestäjiin, erityisesti niihin, jotka pitävät varusmiespalvelusta merkkinä johtajuuskelpoisuudesta. Toiset taas sivuuttivat kritiikin ja katsoivat, että hänen laaja kokemuksensa kansainvälisessä politiikassa painaa enemmän kuin sotilastaustan puuttuminen.
Haavisto itse on vähätellyt keskustelun merkitystä ja todennut:
”Johtajuus ilmenee monin tavoin. Sotilasarvo on yksi osa, mutta se ei ole ainoa mittari henkilön kyvystä palvella kansaa.”
Laajempi näkökulma suomalaiseen johtajuuteen
Haaviston siviilipalveluspäätös istuu osaksi laajempaa suomalaisten johtamistapojen monimuotoisuutta. Poliitikkona hän on keskittynyt muun muassa ympäristöpolitiikkaan, kansainväliseen kehitykseen ja ihmisoikeuksiin. Hänen uransa on osoittanut, että merkityksellinen johtajuus ulottuu sotilaallisten ansioiden ulkopuolelle.
Jatkuva uteliaisuus
Huolimatta hänen vuosikymmeniä kestäneestä urastaan, Haaviston valinta siviilipalvelukseen herättää edelleen kiinnostusta. Tämä näkyy erityisesti silloin, kun sotilasarvoa käsitellään osana johtajuutta ja kansallista identiteettiä Suomessa. Maassa, jossa asevelvollisuus on monille siirtymäriitti, Haaviston esimerkki muistuttaa kansalaispalveluksen monista muodoista. Oli kyseessä varusmiespalvelus tai vaihtoehtoinen palvelus, kansalaispalveluksen ydin on sitoutuminen yhteiseen hyvään – arvo, jota Haavisto on vaalinut koko uransa ajan.