Nuoret ovat tulevaisuutemme ja siksi meidän tulisi varjella sitä erityisen tehokkaasti. Kaikki kansainväliset tutkimukset ja gallupit kuitenkin kertovat selkeästi, että nuorten mieli voi huonommin kuin aikoihin. Suomi ei muodosta asiassa poikkeusta, vaan niin Maailman terveysjärjestö kuin UNICEF ja kansalliset tahot kilisyttävät varoituskelloja minkä ehtivät. Tänään nuoret ovat omien sanojensa mukaan ahdistuneita, masentuneita ja sosiaalisesta kanssakäymisestä eristäytyneitä useammin kuin heidän vanhempansa olivat. Taloudellinen hyvinvointi ei siis yksissään ole oikotie onneen! Jalkapallon em 2024 kenties saa varmasti monet nuoret unohtamaan ongelmansa joksikin aikaa, mutta todellisuus palaa pian niiden päätyttyä.
Kansainvälisesti yksi seitsemästä nuoresta kertoo kärsivänsä mielenterveysongelmista, onpa kyseessä sitten jonkinasteinen ahdistuneisuus, syömishäiriöt, vakavakin masennus, tai jopa itsemurha-ajatukset tai niiden toteutus. Huonosti voiva mieli luonnollisesti johtaa usein käytöshäiriöihin, kun huonoa oloa on purettava edes jollakin tavalla.
Sosiaalinen media aiheuttaa nuorille paineita
Nuoret viettävät suuren osan päivästään sosiaalisessa mediassa. Siellä ihannoidaan eritoten kauneutta, komeutta ja menestystä. Niitä omaamattomat leimataan suorasti tai epäsuorasti luusereiksi ja heikoiksi, toisarvoisiksi ihmisiksi. Jokaisen tulisi olla hoikka, kaunis, viisas ja tehdä elämässään vain sitä, mitä haluaa. Jollei niin ole, se on omaa syytäsi… nuoren mieli on vielä muovautuva ja vaikutteille erittäin altis. Oma keho ja naamataulu koetaan helpolla liian lihavaksi, treenaamattomaksi ja rumaksi. Sen sijaan, että jokaisen yksilöllistä muotoa ja luonnetta kunnioitettaisiin, nuoret halutaan pakolla sulloa tiettyyn muottiin.
Esimerkiksi Mielen ihmeet sai kyselyissään selville, että suomalaisten tyttöjen kehokuva ja itsetunto joutuivat kovalle koetukselle varsinkin Instagrammissa, jossa kommunikointi perustuu kuville. Samainen lähde myös kertoo, että noin 14 prosenttia 10–19-vuotiaista suomalaisnuorista kärsii jonkinlaisesta mielenterveyshäiriöstä.
Koulutuksen ja menestyksen paineet ahdistavat
Koulu ja siihen liittyvä menestyksen paine aiheuttaa osalle nuorista ongelmia. Lähinnä painetta aiheutuu perheen ja muun sosiaalisen verkoston odotuksista tai vaatimuksista, mutta myös korkeista akateemisista vaateista. Arvosanojen on oltava mahdollisimman korkeita, jotta se toivottu yliopisto- tai muu jatkopaikka avaa ovensa. Suomessa ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet ovat stressin ja ahdistuksen pääaiheuttajat, muualla maailmassa paine alkaa usein jo alaluokilta.
Yhteiskunta toimii lähes kaikkialla kilpailun ehdoin ja vaatein, se on etenkin nuorelle mielelle vaativaa ja raskasta. Oma perhe ja kulttuuri voivat suoraan esittää vaateena tietyn koulutustason tai jopa ammatin, eikä nuoren mielipidettä tai vahvuuksia aina kysellä tai huomioida.
Mielenterveyshoitoa ei ole tarpeeksi saatavilla
Sitten vielä muutama sana siitä, miten laajalti ja helposti nuoret saavat apua mielenterveyshäiriöihinsä. Nuoria ei missään haluta tai pyritä jättämään yksin ongelmiensa kanssa, mutta usein apua ei ole tarpeeksi saatavilla, vaikka nuori tai joku hänen lähipiiristään sitä nuorelle koettaisi hakea. Kriisipuhelimet ja erilaiset chat-sovellukset ovat ahkerasti käytettyjä tukikanavia.
Koulujen psykologien palvelut eivät tavallisesti riitä kaikkien tarpeisiin, esimerkiksi THL kertoo, että useimmiten yksi psykologi palvelee satoja opiskelijoita. Muut psykiatrisen hoidot ja avun kanavista omaavat nekin pitkät jonot, eikä aika ole nuoren puolella. Nuorten eduksi toimivat järjestöt, kuten MIELI ry, toimivat rajallisilla varoilla. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että vanhemmat viettävät mahdollisimman paljon laatuaikaa jälkipolvensa kanssa, ja kuuntelevat ja keskustelevat kaikesta nuortaan tuomitsematta ja ovat henkisesti läsnä.
Loppusanat
Vaikka nuorten mielenterveyden heikkeneminen tuli selkeimmin esille koronan aikaan, ei se hellittänyt epidemian laimenemisen myötä. Monet nuoret siis kaipaavat ja tarvitsevat apua elämäänsä, jotta ilo, toivo ja usko tulevaan valtaisivat masennuksen, toivottomuuden ja jopa pimeyden. Vastuu siitä on meillä aikuisilla, meidän on yksilöinä ja yhteiskuntana kyettävä löytämään tavat, joilla he saavat tuota apua ja tukea!