Annika Saarikko on suomalainen keskustapuolueen poliitikko, joka on toiminut perhe- ja peruspalveluministerinä, tiede- ja kulttuuriministerinä, valtiovarainministerinä sekä varapääministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuosina 2020–2024. Syyskuusta 2025 lähtien hän on jättänyt eduskunnan ja toimii nyt Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) toimitusjohtajana, keskittyen opiskelijoiden hyvinvointiin.
Uusi luku parlamentin jälkeen
Vuonna 2025 Saarikko ilmoitti jättävänsä kansallisen politiikan kokonaan. Hän haki eroa kansanedustajan tehtävistään ja otti vastaan Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön, YTHS:n, toimitusjohtajan paikan.
Annika Saarikko perusteli päätöstään lausunnossa:
Minulla ei ole työntötekijöitä eduskunnasta tai puolueesta. Kyse on enemmän omasta ammatillisesta nälästäni ja siitä energiasta, jonka haluan sijoittaa merkityksellisiin tehtäviin.
41-vuotiaana, 5 162 päivän jälkeen kansanedustajana ja kolmen eri ministeriön palveluksessa, hän kuvasi siirtoa mahdollisuudeksi palvella uudella tavalla.
Hän totesi:
Olen nähnyt nousuja ja laskuja. Olen onnistunut ja epäonnistunut. Ei voi sanoa, että kaikki olisi nähty, mutta voin sanoa: melkein kaikki on nähty.
Varhaiset vuodet Oripäässä
Annika Virpi Irene Saarikko syntyi 10. marraskuuta 1983 Oripäässä, Varsinais-Suomessa. Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli nelivuotias, hetki jonka hän on sanonut muovanneen hänen uskoaan siihen, että jokainen lapsi ansaitsee rakkautta ja hyväksyntää. Maaseudulla varttuneena hän on kiittänyt juuriaan yhteisöllisyyden tunteen rakentamisesta. Tammikuussa 2017 hänen isänsä kuoli yllättäen, menetyksen hän on kuvannut käännekohdaksi. Hän on muistellut, kuinka isä oli vain päiviä aiemmin vitsaillut rikkinäistä autoa hinatessaan, että “joskus on hyvä vaihtaa näkökulmaa” — lauseen hän kantoi mukanaan poliittiseen elämäänsä.
Koulutus ja uran alkuvaiheet
Saarikko valmistui lukiosta Huittisissa vuonna 2002 ja opiskeli Turun yliopistossa, suorittaen kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 2008 ja filosofian maisterin tutkinnon mediatutkimuksessa vuonna 2013. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli pääministeri Matti Vanhasen avioeron mediakäsittelyä, mikä kuvasti hänen varhaista kiinnostustaan politiikkaan ja viestintään. Opintojensa aikana hän työskenteli kirkon viestinnässä Turussa ja Kaarinassa, minkä jälkeen siirtyi valtiolle, toimiessaan Paavo Väyrysen lehdistöavustajana vuonna 2009 ja pian sen jälkeen erityisavustajana sosiaali- ja terveysministeriössä sekä valtioneuvoston kansliassa, tehtäviä jotka vahvistivat hänen mainettaan taitavana viestijänä ja strategina.
Nousu politiikkaan
Saarikon poliittinen ura käynnistyi virallisesti kesäkuussa 2010, kun hänet valittiin keskustapuolueen varapuheenjohtajaksi. Seuraavana vuonna hän voitti paikan eduskunnassa Varsinais-Suomen vaalipiiristä ja aloitti lähes puolentoista vuosikymmenen kansanedustajauran. Paikallisesti hän toimi myös Turun kaupunginvaltuustossa ja Varsinais-Suomen maakuntavaltuustossa, mikä vahvisti hänen siteitään niin valtakunnalliseen kuin kunnalliseenkin politiikkaan.
Hänen maineensa kasvoi, kun hän yhdisti terävän mediavaiston pragmaattiseen politiikan tekemiseen. Vuosien varrella hänestä tuli yksi keskustapuolueen nuoremmista äänistä ja 2010-luvun puoliväliin mennessä hänet nähtiin jo osana puolueen tulevaisuuden johtosukupolvea.
Ministeritehtävät ja valtakunnallinen näkyvyys
Saarikon ministeriura alkoi heinäkuussa 2017, kun hänestä tuli Juha Sipilän hallituksen perhe- ja peruspalveluministeri. Hän sai vastuulleen laajan sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen eli SOTE-uudistuksen, joka oli yksi Suomen merkittävimmistä hyvinvointipoliittisista hankkeista.
Vuonna 2019 hän toimi lyhyesti Antti Rinne hallituksen tiede- ja kulttuuriministerinä ennen äitiysvapaalle jäämistään ja palasi elokuussa 2020 Sanna Marin hallitukseen. Hänen poliittinen vaikutusvaltansa kasvoi, ja syyskuussa 2020 hänet valittiin keskustapuolueen puheenjohtajaksi Katri Kulmunin jälkeen. Tulosta pidettiin merkittävänä läpimurtona ja se nosti hänet yhdeksi Suomen näkyvimmistä poliitikoista.
Samassa kuussa hänestä tuli myös varapääministeri, tehtävä jossa hän jatkoi kesäkuuhun 2023 asti. Toukokuussa 2021 hän sai lisäksi suuren portfolion: valtiovarainministerin tehtävät, joissa hän ohjasi Suomen talousvastetta koronakriisin jälkeiseen aikaan ja vuoden 2022 energiakriisiin.
Johtajuus ja haasteet
Valtiovarainministerivuosinaan hän reagoi määrätietoisesti nouseviin energiakustannuksiin. Hän kannatti sähkön verotuksen alentamista ja tuki väliaikaisia arvonlisäveron alennuksia sähkölle, sekä muita toimenpiteitä helpottamaan kotitalouksien laskuja.
Hän sanoi tuolloin:
Alhaisemmat laskut kotitalouksille… verottakaa ylimääräiset voitot.
Hän toimi myös viran puolesta useiden kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Euroopan investointipankin ja Maailmanpankin, hallintoneuvostojen jäsenenä, mikä antoi hänelle kansainvälistä näkyvyyttä talouspolitiikassa.
Haasteita seurasi pian. Loppuvuodesta 2022 keskustapuolue ajautui ristiriitoihin hallituskumppaneiden kanssa luonnonsuojelulain muutoksista. Pääministeri Sanna Marin nuhteli hallitusliittolaisiaan julkisesti todeten, että koalition sääntöjä oli rikottu “viimeistä kertaa.” Saarikko puolusti keskustan kantaa maanomistajien suojelemisella, mutta tilanne paljasti hallituspolitiikan vaikean tasapainoilun.
Vaalitappio ja väistyminen
Huhtikuun 2023 eduskuntavaaleissa keskusta kärsi tappion, pudoten 31 paikasta 23:een. Saarikko reagoi tyypillisellä suorapuheisuudellaan.
Hän totesi:
Vain yksi johtopäätös… meidän paikkamme on oppositiossa.
Se oli hetki nöyryyttä, mutta myös hyväksyntää, kun hän siirsi puolueen oppositiopenkeille vuosien hallitustyön jälkeen.
Helmikuuhun 2024 mennessä hän ilmoitti, ettei aio hakea jatkokautta keskustapuolueen puheenjohtajana. Hän johti puolueen läpi kesäkuun europarlamenttivaalien, mutta väistyi sen jälkeen ja luovutti johtajuuden Antti Kaikkonen. Hänen aikansa osui yhteen kolmannen raskauden kanssa, mutta hän painotti, ettei se ollut ratkaiseva tekijä.
Hän selitti:
Kaiken minkä olen osannut antaa takaisin, olen antanut.
Perhe-elämä politiikan taustalla
Politiikan ulkopuolella Saarikko on puhunut avoimesti perheestään. Hän avioitui juristi ja virkamies Erkki Papunen kanssa vuonna 2014. Papunen työskentelee sosiaali- ja terveysministeriössä ja on poliittiselta suuntautumiseltaan sosialidemokraatti, mikä tekee heidän kodistaan “punamulta”-perheen — keskusta ja SDP saman katon alla.
Pariskunnalla on kolme poikaa: Aarni, syntynyt 2014; Kaarlo, syntynyt 2019; ja Lauri, syntynyt heinäkuussa 2024. Saarikko on kuvannut heidän elämäänsä kahden kodin välillä — arkipäivät pääkaupunkiseudulla, viikonloput ja lomat Oripään maaseudulla. Haastatteluissa hän on kiittänyt Papusta vanhempainvapaan jakamisesta ja sanonut sen vahvistaneen isän ja lapsen välistä suhdetta.
Päätöstä hankkia kolmas lapsi hän kuvasi yksinkertaisesti:
Päätimme luottaa elämään.