Hanoi Collection jakoi nostalgisen kuvan Andy McCoy nuorena. Se herätti eloon muistoja tulisieluisesta kitaristista, joka määritteli aikakauden. Julkaisu sisälsi kuvatekstin, joka oli täynnä huumoria ja kaaosta – juuri kuten McCoy itse.
Odottaessani ensimmäistä konserttikokemustani sitten vuoden 2012. Ja ensimmäistä kertaa näkeväni Michaelin sitten vuoden 1989.
https://www.instagram.com/p/DN78yWeDm45
Tämä on leikkisä muistutus McCoyn pysyvästä läsnäolosta. Hän ei koskaan antanut itseään unohtaa.
Syntynyt Antti Hulkko vuonna 1962 Pelkosenniemellä, McCoy kasvoi kapinan hengessä. Teini-iässä hän erottui joukosta kitara ja savuke kädessä. Hänen pitkä ja hoikka hahmonsa oli verhottu huiveihin, rannekoruihin ja karismaan. Kun perhe muutti Tukholmaan, Andy imi uusia vaikutteita. Mustalaismusiikki, flamenco, punk ja blues muovasivat hänen ainutlaatuista tyyliään.
Vuonna 1977 hän liittyi Suomen ensimmäiseen punk-aaltoon bändissä Briard. Yhtye julkaisi kappaleen “I Really Hate Ya,” jota pidetään yhtenä maan ensimmäisistä punk-singleistä. Jo silloin McCoyn kunnianhimo ulottui paljon punkin ulkopuolelle. Hän oli levoton ja janoinen suurempien haasteiden perään. Ylen haastattelussa 17-vuotiaana hän sanoi:
Haluan vain nousta yhä korkeammalle ja korkeammalle.
Tämä palo johdatti hänet liittymään Pelle Miljoona Oy:hyn, jossa hän sai ensimmäisen kultalevynsä teini-ikäisenä. Mutta Andy halusi enemmän. Hän jätti menestyneen yhtyeen ja yhdisti voimansa Michael Monroen kanssa. Yhdessä he perustivat legendaarisen Hanoi Rocksin.
Kun Hanoi Rocks saapui Lontooseen 1980-luvun alussa, lehdistö huomasi heidät. Toimittajat kutsuivat heitä:
bändiksi, joka voisi pelastaa rock’n’rollin.
McCoyn kirjoitustyyli ja imago olivat keskiössä. Hän oli osittain runoilija, osittain lainsuojaton. Hän kirjoitti suurimman osan kappaleista, yhdistäen karheuden, romantiikan ja vaaran.
Ystävät muistavat hänet loistavana mutta arvaamattomana. Muusikko Dave Lindholm sanoi:
Andy on hirveän lojaali.
Monroe kutsui häntä usein “hulluksi neroksi.” Nimi jäi elämään ja kuvasi täydellisesti McCoyn luovaa kaaosta.
Uusi kuva osoittaa, miksi fanit yhä ihailevat Andy McCoyta nuorena. Hänen katseensa heijastaa itsevarmuutta, kepposia ja runollisuutta. Hän ei ollut vain kitaristi. Hän oli julistus – kapinallinen, joka kietoutui huiveihin ja riffeihin.