Presidenttiehdokas Mika Aaltola on herättänyt huomiota väittämällä, että ehdokkaat, jotka ostavat mainostilaa, voisivat saada lisää näkyvyyttä mediassa.
Aaltola kertoi perjantaina Journalistille, Suomen Journalistiliiton julkaisemalle lehdelle, että hänen väitteensä perustuu keskusteluihin, joita hän on käynyt eri mediayhtiöiden mainosmyyntijohtajien kanssa.
“Mediayhtiöt soittavat ja kysyvät, onko meillä varaa ostaa mainostilaa. He vihjaavat melko selvästi, että se toisi myös muuta näkyvyyttä lehdessä tai kanavalla. Tätä ei tietenkään sanota suoraan, mutta vihjataan, että tällainen kytkentä on mahdollinen”, hän sanoi, kieltäytyen tarkentamasta, mitkä tahot ovat esittäneet tällaisia ehdotuksia.
“En mieluiten sanoisi. Se johtaisi välittömästi lisääntyneeseen negatiiviseen julkisuuteen.”
Eero Hyvönen, Suomen Joukkoviestimien Neuvoston (JSN) puheenjohtaja, sanoi sunnuntaina, että väite kuulostaa järkyttävältä.
“Toivon vilpittömästi, että Aaltola ottaa yhteyttä kyseisen mediayhtiön johtoon ja kertoo ymmärtäneensä, että hänelle on tarjottu journalistista julkisuutta vaihdossa [mainostilan ostoihin]”, hän lausui STT:lle. “Jos Aaltola kieltäytyy julkisesti paljastamasta, mistä yhtiöstä hän puhuu, tämä on ainoa tapa käsitellä täysin epäeettistä toimintaa.”
Presidenttiehdokkaan kuvailemat lähestymistavat rikkovat Suomen journalistisia ohjeistuksia. Ohjeistukset edellyttävät, että toimituskunnat eivät luovuta päätöksentekovaltaa toimituksellisesta sisällöstä millekään toimituksen ulkopuoliselle taholle ja vaativat, että mainonnan ja toimituksellisen sisällön välillä on selkeä ero.
Hyvönen korosti uutistoimistolle, että väitteiden tutkiminen on tärkeää, vaikka todisteita toimituksellisten päätösten vaikuttamisesta ei olekaan. Pelkkä käsitys yhteydestä mainostilan ostamisen ja myönteisen raportoinnin välillä heikentää luottamusta journalismin riippumattomuuteen.
Journalisti haastatteli Aaltolaa syytöksistä, jotka hän on esittänyt mediasta äskettäin julkaistussa kirjassaan.
Hän esimerkiksi luokitteli kriittiset raportit vaalihäirintänä, syytti mediaa suvaitsemattomuudesta ihmisiä kohtaan, jotka kyseenalaistavat “status quon”, ja kertoi saaneensa uhkauksia toimittajilta ilmoitettuaan harkitsevansa presidentiksi ryhtymistä. Media, hän kirjoitti, ei ole vallan vahtikoira, vaan poliittisen establishmentin portinvartija.
Journalisti kirjoitti, että hän kieltäytyi sekä tarjoamasta selvää näyttöä väitteidensä tueksi että vastaamasta moniin seurantakysymyksiin haastattelun aikana.
Vaikka strategia, joka käsittää mediaa laajasti kritisoivat hyökkäykset ja sen luotettavuuden murentamisen vihjailemalla epäoikeudenmukaisuutta ja epäluotettavuutta, vaikuttaa populististen toimintatapojen mukaiselta, Aaltola torjui yhtäläisyydet populistipoliitikkojen kanssa.
“En manipuloi mediaa”, hän vastasi. “Kommenttini eivät ole syytöksiä. Ne ovat pikemminkin pohdintoja siitä, miten asiat voisivat olla.”
Hän korosti kirjansa päiväkirjamuotoa ja selitti, että merkinnät on tarkoitettu valaisemaan hänen huoliaan, tunteitaan ja havaintojaan tiettynä aikana.
Kuitenkin Journalisti muistutti, että hän on toistuvasti toistanut nämä kommentit mediassa. Aaltola, jonka julkisuuskuva on kasvanut hänen roolinsa ansiosta kommentaattorina Venäjän sodassa Ukrainassa, on ollut vaalivapaalla Suomen Ulkopoliittisen Instituutin johtajan tehtävistään elokuusta lähtien. Hän on pyrkinyt markkinoimaan itseään sellaisena tuulahduksena raikasta ilmaa, jota nykyiset muutoksen ajat vaativat.