Suomen opposition puolueiden edustajat tukevat tietyin varauksin sosiaaliturvan uudistuksen tavoitteita, joita sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (Kok.) esitteli Helsingin Sanomille viime keskiviikkona.
Lehden mukaan puoluerajat ylittävä työryhmä on saavuttanut yksimielisyyden uudistuksen ensimmäisestä vaiheesta: peruspäivärahan ja työmarkkinatuen yhdistämisestä yhdeksi, yleiseksi etuudeksi.
Sopimus päättyy kuitenkin tähän kohtaan.
Keskiviikkona Grahn-Laasonen ilmoitti, että uudistuksen myöhemmissä vaiheissa tulisi myös yhdistää muita perusetuuksia, mukaan lukien asumistuki ja toimeentulotuki, tähän yleiseen etuuteen.
Matias Mäkynen, sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja, kertoi Helsingin Sanomille, että asumistuen ja toimeentulotuen yhdistäminen yleiseen etuuteen on niin merkittävä muutos, että hallituksen tulisi edetä uudistuksessa varovaisemmin.
Hän varoitti, “Prosessin kiirehtiminen sisältää merkittäviä riskejä.”
Hän myös huomautti, että monien etuuksien yhdistäminen yhdeksi voi olla haastavaa ilman, että joko vaarannetaan sosiaaliturvan saajien taloudellista turvallisuutta tai lisätään sosiaaliturvan kustannuksia.
Kansallinen Kokoomus ja Kristillisdemokraatit ovat asettaneet pitkän aikavälin tavoitteekseen luoda yleinen etuus, joka muistuttaa Britannian Universal Creditiä, kuuden sosiaaliturvaetuuksien yhdistämistä. Sen käyttöönotto on kuitenkin johtanut etuuksien vähenemiseen haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten keskuudessa, mikä on edistänyt lapsiköyhyyttä ja kodittomuutta, kertoo Helsingin Sanomat.
Li Andersson, Vasemmistoliiton puheenjohtaja, varoitti, että Suomessa saattaisi olla samankaltainen lopputulos.
Hän sanoi Helsingin Sanomille: “Tällaisen tuloksen välttäminen vaikuttaa erittäin vaikealta, varsinkin kun otetaan huomioon, että tämä hallitus ei ole osoittanut minkäänlaista halukkuutta lisätä resursseja sosiaaliturvajärjestelmään, pikemminkin päinvastoin.”
“Minulla ei ole lainkaan luottamusta nykyiseen hallitukseen tämän uudistuksen tehokkaassa toteuttamisessa.”
Hallituspuolueet harkitsevat yleisen etuuden kelpoisuuden enimmäisajan määrittämistä, mikä erottaisi sen rajattomasta työmarkkinatuesta. Jos yksilöt käyttävät etuutensa loppuun, heidän täytyisi turvautua toimeentulotukeen—skenaario, jota Vihreät, Vasemmistoliitto ja Sosiaalidemokraatit ovat kritisoineet.
“Toimeentulotuki on kaikkein lannistavin tukimuoto. Meidän täytyy tehdä kaikkemme varmistaaksemme, että ihmiset eivät päädy tähän tilanteeseen,” korosti Sofia Virta, Vihreän liiton puheenjohtaja.
Mäkynen vastasi toteamalla, että henkilöt, jotka turvautuvat toimeentulotukeen pitkäaikaisen työttömyyden vuoksi, tekevät niin harvoin siksi, että työskentely ei olisi taloudellisesti kannattavaa, vaan koska he kohtaavat merkittäviä esteitä työllistymisessä. “Ihmiset eivät päädy sinne laiskuuden tai työnteon vastenmielisyyden vuoksi, vaan syistä, jotka ovat liian monimutkaisia ratkaistavaksi pelkästään toimeentulotuen avulla.”
Myös Annika Saarikko, Keskustan puheenjohtaja, korosti kelpoisuusajan pituutta keskeisenä ratkaisemattomana kysymyksenä.
“Ei ole vähäpätöinen asia, että hallitus ei ole vielä selvittänyt, onko etuus väliaikainen vai pysyvä. Monet ihmiset ovat riippuvaisia työmarkkinatuesta,” hän kommentoi Helsingin Sanomille.
Saarikko huomautti, että vaikka työmarkkinatuki ei ole suunniteltu pitkäaikaiseksi tulonlähteeksi, ratkaisu ei ole tehdä yleisestä etuudesta väliaikaista ja siirtää ihmiset pysyvästi toimeentulotuen varaan.
“Emme voi vain työntää ihmisiä köyhyyteen,” hän totesi.
Työnteon kannustimien parantamisen tavoite sai tukea Saarikolta, Virtalta ja Harry Harkimolta, Liike Nyt -puolueen puheenjohtajalta. Virta ilmaisi Helsingin Sanomille, että olisi “erinomaista”, jos yksi hakemus voisi kattaa kaikki turvallisuustarpeet, joita ihmisillä on elämänsä aikana.
“Mallin suunnittelun ei pitäisi johtaa köyhyyden lisääntymiseen,” hän totesi. “Sen on oltava huolellisesti suunniteltu todella parantamaan ja ohjaamaan järjestelmää tarjoamaan työskentelykannustimia kaikille, riippumatta heidän tilanteestaan. Tämä on välttämätöntä kustannusten vähentämiseksi ilman köyhyyden pahenemista.”
Harkimo korosti, että hallituksen on myös toimittava varmistaakseen, että työpaikkoja on saatavilla. “Ihmisiä ei voi pakottaa työskentelemään, jos työpaikkoja ei ole saatavilla,” hän tiivisti.
Andersson myös kyseenalaisti hallituksen todellisen sitoutumisen työskentelykannustimien lisäämiseen, viitaten päätösten historiaan, jotka ovat “lisänneet vain byrokratiaa ja luoneet enemmän ansapyydyksiä, jotka haittaavat kannustimia.”
Suomen sosiaalivakuutuslaitos (Kela) on laskenut, että hallituksen päätös poistaa säännös, joka on sallinut työttömyysetuuden saajien tienata jopa 300 euroa kuukaudessa ilman etuuksien vähentymistä, on vähentänyt motivaatiota ottaa vastaan huonosti palkattuja, määräaikaisia töitä.
Mäkynen korosti tarvetta sille, että kaikki parlamenttipuolueet jatkavat osallistumistaan uudistusprosessiin. “Muuten on vaarana, että tietyt edut saatetaan poistaa, ja seuraava hallitus palauttaa ne. Sosiaaliturvan osalta on tärkeää, että lähestymistapa pysyy johdonmukaisena vaalikauden yli.”