Pääministeri Petteri Orpon (Kok) hallinto suunnittelee ottavansa käyttöön niin tiukan määritelmän vanhoista metsistä, että yksikään Etelä-Suomen metsä ei täyttäisi suojelukriteerejä, kertovat YLE ja Helsingin Sanomat.
Helsingin Sanomat korosti keskiviikkona, että Etelä-Suomessa on merkittävä tarve metsien suojelulle, varsinkin kun suurin osa suojelluista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa.
Luonnosraportissa, josta ei ole vielä päästy yksimielisyyteen, Maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö ehdottavat, että vanha metsä määritellään yli 140-vuotiaaksi kuusimetsäksi, jossa on vähintään 50 kuutiometriä lahopuuta hehtaarilla, tai samanikäiseksi mäntymetsäksi, jossa on vähintään 40 kuutiometriä lahopuuta hehtaarilla.
Luonnosraportti valmistui ja toimitettiin asiaankuuluville kaapin jäsenille maaliskuussa.
“Tällaisia metsiä ei käytännössä ole suojelualueiden ulkopuolella. Ne ovat harvinaisia jopa suojelualueilla,” kertoi Lauri Puhakainen, biologi Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta (ELY-keskus), Helsingin Sanomille.
“Etelä-Suomessa ei ole enää mitään suojeltavaa,” totesi Panu Halme, ekologian luennoitsija Jyväskylän yliopistosta YLE:lle maanantaina.
Halme toi myös esiin, että luonnosraportti tunnustaa, että tiukat kriteerit täyttävät metsät sijaitsevat pääasiassa Lapissa. Suomen metsissä on keskimäärin noin kuusi kuutiometriä lahopuuta hehtaarilla, luku joka kasvaa suojeltujen metsien lahopuumäärien myötä.
Suomen hallitus määrittelee vanhoja metsiä osana EU:n biodiversiteettistrategian velvoitteiden täyttämistä. Lisäksi Orpo lupasi ennen viime vuoden parlamenttivaaleja, että hänen hallituksensa suojelisi vanhoja metsiä valtion omistamilla mailla, sitoumus, joka on myös sisällytetty hallitusohjelmaan.
Suomi pyrkii täyttämään velvoitteensa suojelemalla valtion omistamia metsiä. Yksityisissä metsissä suojelu on vapaaehtoista.
EU vaatii jäsenmaitaan toimimaan jäljellä olevien vanhojen ja alkuperäismetsien tunnistamiseksi ja suojelemiseksi vuoteen 2029 mennessä. Vaikka YK on määritellyt alkuperäismetsät, jäsenmaiden on itse kehitettävä tieteellisiin perusteisiin perustuvat määritelmät vanhoille metsille, jotka olisi pitänyt valmistaa viime vuoden loppuun mennessä.
Menettely on johtanut erimielisyyksiin Suomessa. Luonnosraportti tuo esille useita erimielisyyksiä maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön välillä.
Jälkimmäinen ehdotti, että eteläisten ja keskiosien havumetsät määriteltäisiin vanhoiksi, jos puiden keski-ikä on vähintään 120 vuotta, ja pohjoisosissa, jos keski-ikä on 140–160 vuotta. Sen sijaan edellinen kannattaa ikärajaa 140–160 vuotta eteläisissä ja keskiosissa sekä 160–200 vuotta Suomen pohjoisosissa.
Ympäristöministeriö ehdotti, että lahopuun kriteeri asetettaisiin joko 10 prosenttiin kaikista puista tai 20 kuutiometriin hehtaaria kohden. Maa- ja metsätalousministeriö puolestaan ehdotti vaatimusta 50 kuutiometriä hehtaaria kohden kuusi- ja lehtimetsissä, 40 kuutiometriä mäntymetsissä ja 20 kuutiometriä Lapin pohjoisimmissa metsissä.
“Vanhojen metsien suojeleminen kärjistyi lopulta kiistaksi hallituksen sisällä. Kukin ministeriö on ajanut omaa etuaan joka vaiheessa,” Halme ilmaisi pettymyksensä YLE:lle maanantaina.
Siitä huolimatta molemmat ministeriöt ajavat niin tiukkoja kriteereitä, että vain muutama kymmenen hehtaaria metsiä Etelä-Suomessa tunnustettaisiin vanhoiksi metsiksi, Halme huomautti.
Hän kyseenalaisti myös keskimääräisen puun iän käytön kriteerinä, ehdottaen, että useamman yli 150-vuotiaan puun esiintyminen voisi viitata vanhaan metsään. Hän toi esiin, että on metsiä, joissa on jopa 300 vuotta vanhoja puita, mutta puiden keskimääräinen ikä jää alle maa- ja metsätalousministeriön ehdottaman 200 vuoden rajan.
“Kriteerit eivät täyttyisi erittäin vanhoilla mäntymetsillä, erityisesti Pohjois-Suomessa. Jopa 300-vuotias kirveellä koskematon metsä ei kelpaisi suojeluun,” hän kertoi julkiselle yleisradioyhtiölle.
Puhakainen, joka on arvioinut noin 5 000 hehtaaria metsiä, jotka on toimitettu Metso-ohjelmaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden edistämiseksi viimeisen 17 vuoden aikana, näki ehdotetut kriteerit poliittisena pyrkimyksenä tunnistaa suojelun arvoiset metsät.
“Tietysti tämä on vain ministeriöiden yksimielisyyttä vailla oleva ehdotus, mutta se osoittaa, että valmisteluvaiheen kriteerit ovat hyvin tiukat,” hän kertoi Helsingin Sanomille keskiviikkona.
“He saattavat testata, aiheuttaako tämä meteliä, tai he ovat saattaneet jo päättää, ettei valtion mailla tule olemaan suojelua. Tämä on vakavassa ristiriidassa EU:n ohjeistusten kanssa,” lisäsi Ari Aalto, liikemies, joka on osallistunut valtion metsien arviointiin kahden vuosikymmenen ajan.
Vaikka Aalto ja muut vapaaehtoiset ovat tunnistaneet 70 000 hehtaaria suojelun arvoisia metsiä Etelä-Suomessa, mikään niistä ei täytä maa- ja metsätalousministeriön asettamia standardeja.
“Emme ole kohdanneet yhtään metsää, joka täyttäisi nämä kriteerit. Ikävaatimus on erittäin tiukka, ja sama pätee lahopuun kriteeriin. Kun nämä kaksi yhdistetään, ette löydä tällaisia kuusimetsiä Etelä-Suomesta. Ne ovat kuin metsiä saduista.”
Hän korosti myös suurta eroa ehdotettujen kriteerien ja Metson käyttämien kriteerien välillä, joiden mukaan suojeltavan metsän tulee keskimäärin sisältää vähintään 10 kuutiometriä lahopuuta hehtaarilla. “Vaatimukset täällä ovat 4–5 kertaa korkeammat. Se tuntuu oudolta,” Aalto kommentoi Helsingin Sanomille.